tiistai 28. toukokuuta 2013

Tasa-arvoinen avioliittolaki



Suomi on yksi parhaista paikoista elää tällä planeetalla. Paitsi jos olet homo tai transsukupuolinen, jolloin tilanteesi on vielä aika syvältä. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka ei hyväksy kahden samaa sukupuolta olevan avioliittoa. Tämä on ehdottomasti asia, josta modernin valtion tulisi olla häpeissään. Minun synnyinmaani ei salli tätä myöskään ja mielestäni teidän kaikkien olisi jo tähän mennessä pitänyt oppia se, että mitä tahansa Britannia tekee, fiksu tekisi juuri päinvastoin. Jo pelkästään se, että seksuaalivähemmistöt joutuvat kampanjoimaan oikeuksistaan on naurettavaa. Homoseksuaalisuus (aivan kuten heteroseksuaalisuuskin) on fetissi. Ketään ei tulisi syrjiä sen takia mikä heitä miellyttää makuuhuoneessa, koska ensinnäkään toisten petipuuhat eivät kuulu muille. Seuraavaksi varmasti jalkafetissin omaavat henkilöt joutuvat kampanjoimaan oikeuksiensa puolesta vaatimalla kansallista sandaalipäivää tai jopa kulje avojaloin päivää. Hieman isompikokoisista naisista tykkäävät miehet tai tummaihoisista miehistä tykkäävät naiset varmaan myös pakotetaan nostamaan äänensä kuuluviin jollain asiaan liittyvällä kampanjalla. Jos alamme ottamaan ihmisten oikeuksia pois heidän seksuaalisten mieltymysten perusteella, miten sitten ihmiset jotka tykkäävät sitomisesta tai vaikka roolileikeistä? Pitäisikö heidänkin oikeuksiaan polkea? Pitäisikö heidän oikeutensa avioliittoon poistaa? 

Ei myöskään ole mitään syytä miksei kaksi samaa sukupuolta olevaa voisi elää onnellisesti yhdessä ja Suomen nykyisiä avioerotilastoja katsellessa tasa-arvoinen avioliittolaki voisi oikeastaan vain parantaa lukemia. Homopareilla pitäisi myös olla oikeus adoptioon, sillä miten he lopulta eroavat heteropareista? Muuttaako homous todella ihmisen koko moraalikäsityksen vai kenties vain sen minkälaista pornoa hän tykkää katsoa? Hyvä vanhempi on hyvä vanhempi seksuaalisuudesta riippumatta ja on mielestäni erittäin epäreilua kyseenalaistaa asiaa sen perusteella mitä hän tekee kahden kesken kumppaninsa kanssa. Ihmiset näyttävät olevan myös hyvin huolestuneita siitä miten tämä kaikki vaikuttaa lapseen, mutta mistä tämä huoli oikein tulee? Eikö vain sillä pitäisi olla merkitystä, että lapsi on rakastettu ja sen tarpeista pidetään huolta? Vai onko muka olemassa joitain erityisiä vanhemmuustaitoja, joita vain toinen sukupuolista osaisi tehdä? Olen melkoisen varma, että mies osaa hyvin vaihtaa vaipan siinä missä nainenkin ja uskoisin myös, että naiset pystyvät hyvin sisäistämään pallon potkimisen jalon taidon. Ja jos todella olette noin huolestuneita siitä, ettei lapsi saa mies- ja naisroolimallia, ehkä meidän pitäisi ottaa vielä yksi askel kauemmaksi ja kieltää yksinhuoltajuus eikä lisäksi kenelläkään tulisi olla oikeutta hakea avioeroa. Tuo varmastikin suututtaisi monia kun muistaa kuinka paljon näytätte tykkäävän eroamisesta.

Tiedän sen ihmistyypin, joka voimakkaimmin vastustaa homojen avio-oikeutta. Vanha pieru, joka on ollut 15 vuotiaasta lähtien kaapissa ihastuttuaan silloin nuoreen maanviljelijään nimeltä Keijo. Hapan, ylipainoinen juoppo, joka pihisee vihaa monotonisella äänellään. Valitettavasti Suomessa on useita tällaisia henkilöitä ja he äänestävät sankoin joukoin. Onneksi tällä hetkellä näyttäisi siltä, että he olisivat jäämässä vähemmistöksi ja 57 % suomalaisista kannattaisi tasa-arvoista avioliittolakia. 

Tämä kirjoitukseni on enemmän vetoomus kuin mitään muuta, sillä olen erittäin ylpeä Suomesta, vaikka sillä onkin tässä asiassa jonkin verran kiinniotettavaa muihin verrattuna. Naimisiinmeno on mielestäni asia, joka meillä jokaisella tulisi olla oikeus kokea, eikä sen pitäisi olla vain jonkun yhden ryhmän oikeus. Ihminen ei voi homoudelleen mitään aivan kuten et voi itse päättää olevasi heterokaan. Olette ottaneet ihmisten oikeuksia pois käytännössä katsoen täysin ilman minkäänlaisia perusteita. Tätä ei voi mitenkään pitää edistyksellisenä. Mutta tiedän, että kun sen aika tulee Suomi osaa tehdä oikean ratkaisun, niinhän se aina tekee!

Ei kommentteja: