Tämän viikon kirjoitukseni poikkeaa hieman aikaisemmasta. Tällä
kertaa en halua kysyä oikeastaan mitään vaan lähinnä kertoa tuntemuksistani
suomalaisista ystävinä sekä omistaa kirjoitukseni hyvälle ystävälleni, joka
kuoli viime viikolla.
Suomalaiset ovat luonnostaan suhteellisen syrjäänvetäytyvää
ja epäsosiaalista väkeä, joten ystävystyminen heidän kanssaan ei ole hirveän
helppo tehtävä varsinkaan, kun en itsekään voi sanoa ystävystyväni helposti. Yleensä
en viitsi nähdä sitä vaivaa tutustua uuteen ihmiseen. Mutta jos ystävystyt
suomalaisen kanssa, tuo ystävystymiseen käytetty ylimääräinen aika on
ehdottomasti vaivan arvoista. He ovat kaikkein luotettavimpia ihmisiä mitä
tiedän. Olen joskus verrannut suomalaista ystävää Rottweileriin: vaikea
kesyttää, mutta kun pääset tuon muurin ohi, saat itsellesi uskollisen ystävän
loppuelämäksesi.
Jos sanot suomalaiselle, tavataan Yaoundéissa, Kamerunissa 3
vuoden 4 kuukauden 6 päivän 5 tunnin ja 25 minuutin kuluttua niin tasan 3
vuoden 4 kuukauden 6 päivän 5 tunnin ja 20 minuutin päästä Kamerunin
pääkaupungissa seisoskelee suomalainen kelloaan vilkuillen ihmetellen missä
olet.
Tällä esimerkillä kuvailisin suomalaista ystävää mielestäni
parhaiten. Kuten sanoin he eivät ole helppoja mutta eihän kukaan voi olla
täydellinen.