Eläintein oikeuksista Suomessa

Olen suuri eläinten oikeuksien puolustaja ja erittäin pettynyt siitä, että eduskunta hylkäsi kansalaisaloitteen turkistarhausta vastaan. Ymmärrän, että aloitteen hyväksyminen olisi tarkoittanut sitä, että turkistarhaajat olisivat menettäneet elinkeinonsa, mutta toisaalta menettiväthän orjakauppiaatkin aikoinaan työnsä, kun orjien pitämisestä tuli laitonta. Jos jokin on se oikea inhimillinen päätös, pitäisi sen olla se oikea päätös riippumatta siitä kuka menettää sen vuoksi rahaa. 

Mielestäni on järkyttävää, että ihmiset edes haluaisivat pukeutua turkkiin. Eikö tavallinen kangas ole riittävän hyvää teille? Onko aivan välttämättä pakollista, että sillä harteillanne roikkuvalla on joskus ollut tunteet? Me emme edes käytä näitä turkiseläimiä ravinnoksemme, mikä mielestäni tekisi asiasta jotenkin hyväksyttävämmän. Me vain tapamme, nyljemme ja pukeudumme näihin eläimiin, mikä on mielestäni hirviömäistä. Ne pienet metalliset häkit eivät myöskään ole mikään Four Season hotelli uima-altaalla ja internet-yhteydellä. Niitä ei mielestäni voi edes kutsua elämisen arvoiseksi elämäksi.

Onneksi iso osa Suomalaisista tuntuisi olevan fiksua porukkaa ja turkistarhausta vastaan. Katsottuani Oikeutta Eläimille -järjestön tekemän tutkimuksen asiasta, tuntuu uskomattomalta, että eduskunta käytännössä katsoen vain kääntää selkänsä asialle. Eläimet ovat tuntevia olentoja aivan kuten mekin ja heillä pitäisi olla aivan yhtä suuri oikeus nauttia siitä lyhyestä maapallolla vietetystä hetkestänsä kuten meilläkin. Usein olen jopa sitä mieltä, että eläimillä olisi oikeus olla jopa meitä korkeammassa asemassa: Eihän ilmastonmuutoksesta voida mitenkään syyttää esimerkiksi vaikkapa energiaa haaskaavaa hämähäkkiä? Luonnonvarojen liiallinen kuluttaminen ei ole ahneen maasian syytä eikä Hiroshiman ydinpommi ollut kapinallisen pingviinin lähettämä. 

Eläimillä on omat persoonallisuutensa ja jokainen jolla on enemmän kuin yksi toimiva aivosolu ja mahdollisesti jopa lemmikki perheessään on varmasti huomannut kuinka viisaita ja rakastavia nämä eläinserkkumme ovat. Se kuinka julmasti eläimiä kohdellaan, on todella vastenmielistä ja sen pitää loppua. En kunnioita pätkääkään ihmistä, jonka mielestä eläin on vain ihmisen leikkikalu. Väittäisin jopa, että jos et ymmärrä eläinten olevan tuntevia ja aistivia olentoja, olet barbaarinen idiootti, askel kohti vähemmän sivistynyttä yhteiskuntaa ja maailma olisi paljon parempi paikka ilman sinua!

Suomalaistuminen

Olen huomannut, että Suomeen muuttoni jälkeen ajatustapani ovat alkaneet muuttua ja uskon, että olen muuttumassa suomalaiseksi. Muutoksen voi huomata pienistä asioista, joita nykyään teen mutta olisin ennen pitänyt järjenvastaisena. Esimerkiksi kun luen venäläisten tulevan Suomeen ostoksille, alan yhtäkkiä pelätä suunnattomasti Venäjän hyökkäävän tänne. Vaikka aivojeni looginen osa kuinka yrittää kertoa minulle, ettei tämä mitenkään ole mahdollista, aivojeni uusi ”suomalainen” puoli pelkää silti kovasti uuden sodan syttymistä. Suhtaudun nykyään myös hyvin varauksella maahanmuuttajiin ja pidän tarkasti kummatkin silmäni auki heidän läheisyydessään, huolimatta siitä, että olen maahan muuttanut itsekin. Oikeastaan en taida luottaa edes itseenikään vaan uskon, että olen ehdottomasti juonimassa taas jotakin.

Yhtäkkiä Euroviisuista on tullut minulle erityisen tärkeät ja voin sanoa olleeni hyvin närkästynyt, kun Ruotsi antoi meille vain 4 pistettä mutta se, ettemme antaneet heille pistettäkään tuntuu oikeudenmukaiselta. Käytännöllinen siilitukka kuuluu nykyään suosikkeihini ja olen myös tullut allergiseksi lähes kaikelle kuten kukille, pölylle, maidolle, koirille, kissoille, metallille ja hapelle… ihan niin kuin oikea suomalainen!

Olisinkin halunnut kysyä hieman enemmän noista allergioista… Miten kummassa voitte olla allergisia kaikelle? Englannissa tunsin vain yhden ihmisen jolla oli allergia ja tämä tapaus oli yläkouluajoilta. Tämä oli meistä kaikista silloin jotain todella erikoista! Jokainen meistä tiesi hänet. Hänen nimensä oli Peter ja hän oli allerginen pähkinöille. Tämän takia häntä kutsuttiin usein Petenutiksi. Petenut oli meille jotain todella ihmeellistä mutta täällä hän sulautuisi hyvin massaan ja olisi vain yksi kasvo muiden joukossa. Toisinaan täällä suhtaudutaan jopa hieman oudoksuen, jos sinulla ei ole mitään allergiaa.

”Hei Riikka, mikä sinun allergiasi on?”

”Hei, olen allerginen vain maitotuotteille, entä sinä?”

”Ruoalle ihan yleisesti, aika vaikeaahan tuo ravinnonsaanti tosiaan on. Entä sinä Pekka?”

”Minulla ei ole oikeastaan mitään allergioita.”

”Oho! Missä roskakorissa sinä olet oikein kasvanut?”

Veikkaan syyksi näihin allergioihin juurikin tuota siisteyttä. Meillä ei Englannissa ollut oikein varaa olla allerginen millekään. Siksi leimasimme allergikot vain nirsoiksi…

Yötön yö ja englantilainen

Viimeinkin kesä! Niukasti pukeutuneet naiset sekä ulkoilmassa järjestettävät olutjuhlat ovat pian täällä. Mietin voisiko tuo puolialastomien naisten puuttuminen katukuvasta selittää suomalaisten miesten suurta itsemurhalukua talvisin. Tämä on mietityttänyt minua suuresti, sillä suomalaisilla on hyvin korkealaatuinen elämä, mutta pian talven tultua otatte Euroopan itsemurhatilaston kärkipaikan nimiinne. Mitä kulkee tällöin itsemurhaa harkitsevan mielessä?

”Nyt on aivan liian pimeää, taidanpa tappaa itseni”

Voiko tämä tosiaan olla syynä? Tappaa itsensä koska on pimeää? Mitä jos on vain vähän pimeää, oikeastaan ennemmin hämärää kuin pimeää? Ehkä silloin vain satutetaan itseä eikä mennä loppuun asti. Jos sää todella vaikuttaisi suomalaisiin näin vahvasti, eikö muutto jonnekin pysyvästi lämpimään maahan kuten vaikka Espanjaan, olisi itsemurhaa parempi ratkaisu? Olen itse täydellinen vastakohta tälle ilmiölle, sillä aurinko raivostuttaa minua. Viime yönä aurinko paistoi vielä kymmeneltä illalla aivan kuin kello olisi ollut kymmenen aamulla. Jos tappaisin itseni sään takia, sen täytyisi tapahtua kesäaikaan, jolloin aurinko roikkuu koko päivän kuin kutsumaton vieras, joka ei millään tahdo ymmärtää vihjettä lähteä pois. Voin kyllä sieluni silmin nähdä itseni sekoavan ainakin jollain asteella seuraavien muutamien kuukausien aikana juuri tuon jatkuvan auringonpaisteen takia. Tulet todennäköisesti löytämään minut vaeltamasta alasti pitkin Kirkkonummea, yrittäen ostaa aurinkolaseja keksipaketilla. Minulla on aina ollut suuri pelko aurinkoa kohtaan sen syöpää aiheuttavien säteiden takia ja tällä hetkellä se hallitsee taivasta kuin tyranni. Jos yritän poistua kotoani kello yksi yöllä, se hyppää esiin pilven takaa

”Ja minne sinä oikein luulet meneväsi? Takaisin sisälle siitä rumilus”

Aurinko on kuin kryptoniitti kaltaiselleni kalpealle englantilaiselle. Meillä ei synnyinmaassani ole aurinkoa lainkaan. Siellä on kaksi eri säätyyppiä: kaatosade ja tihkusade. Ihoni on sopeutunut jatkuvaan sateeseen ja minut voisi oikeastaan jo luokitella amfibiseksi. Englantilainen sammakko, se minä juurikin olen. Tarvitsen yöaikani sekä kuun. Kuu on niin paljon ystävällisempi kuin aurinko, eikä yritä aiheuttaa minulle syöpää tai polttaa ihoani.