Jäällä käveleminen

Vihdoinkin! Lumi on pikkuhiljaa sulamassa ja aurinko on syöpää aiheuttavine säteineen palannut takaisin. Ja vaikka saattaisin kuulostaa siltä, etten pidä talvesta, talvi on oikeasti lempi vuodenaikani. Ainoa asia josta en talvessa tykkää on jää ja varsinkin se nöyryytys, jonka käveleminen jäisellä tiellä minulle aiheuttaa.

Kun kävelen jäällä, näytän ihan länkisääriseltä englantilaiselta hämähäkiltä rullaluistimilla, jonka jokainen jalka sojottaa eri suuntaan. Erityisen hävettävää on nähdä vanhusten ohittavan minut kuin heittämällä. Muistan erään tapauksen, kun olin viemässä roskia ulos ja aivan samaan aikaan myös vastapäisestä talosta eräs eläkeikäinen nainen astui ulos viemään omia roskiaan. Meillä oli suunnilleen yhtä pitkät matkat roskakatokselle ja onkin varmaan turha mainita, että tästä muodostui kilpailu. Koska minun on katsottava kokoajan jäällä kävellessäni jalkoihini, en pystynyt seuraamaan kilpailun etenemistä ennen kuin vasta roskiksille päästyäni, jolloin ennätin juuri näkemään tuon naisen kävelevän takaisin taloonsa sisälle ilman roskapussia. Hän siis ehti siinä ajassa, joka minulla meni roskakatokselle kävelemiseen, kävellä edestakaisin ja lajitella roskansa siinä välissä. Jos tämä olisi ollut Formula 1 kilpailu, voitaisiin varmaan sanoa hänen ohittaneen minut kierroksella.

Pienet lapset ärsyttävät minua myös. He eivät varsinaisesti naura nähdessään minut kävelemässä vaan vielä pahempaa, pysähtyvät katsomaan minua silmät hämmästyksestä suurina. Samalla kun yritän epätoivoisesti liikkua eteenpäin näyttäen erehdyttävästi marionettinukelta, he katsovat toisiinsa:

”Luuletko, että hänellä on aivovaurio?”
”Ei. Luulen, että hän on vain englantilainen.”

Suomessa voitaisiin tehdä uusi tosi tv –sarja nimeltä “Englishmen on Ice”, jossa joukko englantilaisia laitettaisiin kävelemään Suomen talvisilla kaduilla, kaatuen ja saaden toinen toistaan vakavampia vammoja. Pisteitä saisi kaatumisten nöyryyttävyyden sekä vammojen vakavuuden perusteella. Sain tähän mennessä vakavimman vammani tänä talvena, kun kaaduin suorilta jaloilta takamukselleni jään alta pilkottavan kiven päälle, saaden valtavan mustelman oikeaan poskeeni, näyttäen siltä kuin jokin seksuaalisesti turhautunut gorilla olisi piiskannut minua oikein olan takaa.

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen siitä, että jää on viimein sulanut! Kuinka ihmeessä te suomalaiset osaatte kävellä jäällä?

Liikenneturvallisuudesta

Tänään haluaisin puhua jalankulkijana liikkumisesta Suomessa ja siitä kuinka pelottavaa se voi toisinaan olla. Erityisesti se miten suhtaudutte suojatiehen kummastuttaa minua.

Siellä, mistä minä olen kotoisin, suojatien tarkoituksena on mahdollistaa jalankulkijoiden turvallinen tienylitys, kun taas Suomessa suojatien raidat tuntuvat merkitsevän maalitaulua. Se on alue, jossa ihmisiä kehotetaan heittämään huolensa taivaan tuuliin ja ottamaan mustavalkoinen polku kohti kuolemaa.

Suojatien ylitys Suomessa on kuin kauhea Japanilainen kilpailuohjelma:

”Ehtiikö mies ajamaan naisen yli vai ehtiikö nainen ylittämään tien? Ja siinä on osuma!! 10 pistettä menee autoilijalle! Mutta täysin tyytyväinen ei mies voi suoritukseensa olla sillä hän menetti paljon pisteitä, kun ei osunut lapseen naisen vieressä…”

Nämä eivät ole edes mitään teini-ikäisiä poikia kisailemassa, vaan olen katsonut sisään autoihin, jotka ovat melkein ajaneet ylitseni ja nähnyt niiden sisällä ihan kunniallisen näköisiä ihmisiä, opettajia, lasten vanhempia, lakimiehiä ja lääkäreitä. Voisiko olla mahdollista, että teihin suomalaisiin olisi istutettu jotain, mikä käskee teitä tappamaan sen mikä ikinä liikkuukin suojatien raitojen sisällä? Ehkä Venäjä on ohjelmoinut osasta suomalaisista nukkuvia agentteja heidän itsensä tietämättä asiasta ja jotka aktivoituvat tappamaan toisia suomalaisia autoillaan suojateiden rajaamilla alueilla.

Useimmat suomalaiset jalankulkijat ovat selkeästi alistuneet kohtaloonsa ja pysähtyvät suojatien kohdalle odottamaan, ettei yhtään autoa ole lähipiirissä ennen kuin ylittävät tien. Mutta eihän suojatien ole näin tarkoitus toimia! Jos jalankulkija on ylittämässä suojatietä, autoilijan tulisi pysähtyä, eikä painaa lisää kaasua.

Yksi lempiasioistani Suomessa onkin astua suojatielle silloin kun autoja on lähistöllä ja katsella raivosta tärisevää kuskia, kun hän joutuu jarruttamaan ja odottamaan tienylitystäni sen 5 sekuntia. Tosin nämä kokemukset ovat myös järkyttäviä ja toisinaan minusta tuntuu, että tarvitsen kipeästi terapiaa, sillä nykyään joka kerta kun näen mustia ja valkoisia raitoja alan hikoilla ja puhkean kyyneliin. Ensiksi luulin, että tätä tapahtuu vain minulle ja ehkä suomalaiset autoilijat näkevät, että olen englantilainen ja haluavat tappaa sen ulkomaalaisen mutta ei. Olen nähnyt myös täysin supisuomalaisten saaneen melkein surmansa ylittäessään tuollaista tuomion suojatietä.

Kysymykseni kuuluukin, minne ihmeeseen olette kaikki menossa, joka on niin tärkeää, että olette valmiita tekemään osu-ja-pakene:t ehtiäksenne sinne? Mihin salaseuraan minä en ole saanut kutsua? Vai vihaatteko vain toisianne niin paljon, ettette välitä toistenne turvallisuudesta ja haluatte tappaa toisianne?

Suomen kielen päivä

Eilen oli suomen kielen päivä! Pariisin kielitieteellinen seura julkaisi jokin aika sitten mielenkiintoisia tutkimustuloksiaan maailman vaikeimmista kielistä. Heidän kielitieteilijänsä tutkivat kieliopin vaikeutta, lauseoppia, historiallista kehitystä, ääntämistä, oikeinkirjoitusta, kirjaintyylejä, merkkejä, jne. ja päätyivät siihen, että suomen kieli olisi maailman kolmanneksi vaikein kieli oppia heti unkarin ja slovakin jälkeen.

Ja tietysti minun oli pakko mennä naimisiin naisen kanssa, joka puhuu äidinkielenään tuota maailman kolmanneksi vaikeinta kieltä.

Miksen voinut mennä naimisiin ranskalaisen tai italialaisen kanssa? Tai olisin voinut hankkia itselleni kuvottavan englantilaisen vaimon, mutta ei. Minun oli pakko laittaa sormus planeettamme kolmanneksi vaikeimman kielen puhujan sormeen. Sehän on kiinaakin vaikeampaa, perse vieköön!

Suomen kielen äänteet ovat todella vaikeita tehdä. Varsinkin r-äänne, jolloin rullaatte kieltänne ihmeellisesti. Haluaisinpa tietää, että KUKA KEKSI SEN? KENEN MIELESTÄ SE OLI HYVÄ IDEA?

”Hei minulla on hyvä idea, miksei pärisyteltäisi kielillämme niin, että kun ulkomaalaiset tulevat maahamme ja yrittävät opetella kieltämme, he näyttäisivät ihan siltä kuin olisivat saaneet halvauksen.”

”Hei, tuohan on mahtava idea ja voitaisiin myös tehdä sanoista tuli, tuuli ja tulli täysin identtisenkuuloiset keskenään.”

On suomen kielessä mukavatkin puolensa. Tykkään erityisesti siitä, että suomalaiset ottavat englantilaisia lainasanoja, lisäävät i:n perään ja jotenkin se tekee sanasta suomalaisen. 

Esimerkiksi

Internet – Internetti

Terminal = Terminaali
Link = Linkki
Top = Toppi
Hit = Hitti
Jeep = Jeeppi
Tracktor = Traktori
Budget = Budjetti
Norm = Normi
Idiot = Idiootti
Digibox = Digiboksi
Brand = Brändi
Bus = Bussi

Eli meidän täytyy vain sisällyttää entistä useamman englantilaisen sanan loppuun –i niin eiköhän tämä minunkin suomenkielen opiskelu alkaisi sujua!

Mämmi

Heti Suomeen muutettuani, jo aivan ensimmäisistä päivistä lähtien, olen kuullut erilaisia tarinoita, suomalaisia kansantaruja, tarinoita nuoresta naisesta järvessä sekä tarinoita vanhasta ukosta veneessä. Yksi tarina tuntuu kuitenkin olevan ylitse muiden: Myytti, jonka äidit kertovat lapsilleen pelotellakseen heitä käyttäytymään kunnolla. Sana, jonka voi kuulla kuiskauksena käytävissä ja kaikuna pimeässä. Sana, jota ei julkisilla paikoilla mainita ja jokainen, joka sen sattuu kuulemaan, tuntee väristyksen selkäpiissään. Kuiskaan sen nyt saadakseni veresi seisahtumaan…

Mämmi

Kyllä, kokeilin tuota pelättyä suomalaista jälkiruokaa ja minun on pakko sanoa, että se oli hirveää. Se maistui aivan maatuvalta lehmäntakalistolta. Vaimoni laittoi maitoa ja sokeria siihen sekaan, mutta vaikka kuinka laittaisit maitoa ja sokeria koirankakan päälle pysyy se silti koirankakkana, jonka päälle on laitettu maitoa ja sokeria.

Taru mämmistä piti siis paikkansa: se maistui juuri niin etovalta kuin peloteltiinkin. En ole myöskään koskaan kuullut suomalaisesta joka tykkäisi mämmistä, joten haluaisinkin tietää, miksi teette sen itsellenne joka pääsiäinen?