Jäällä käveleminen

Vihdoinkin! Lumi on pikkuhiljaa sulamassa ja aurinko on syöpää aiheuttavine säteineen palannut takaisin. Ja vaikka saattaisin kuulostaa siltä, etten pidä talvesta, talvi on oikeasti lempi vuodenaikani. Ainoa asia josta en talvessa tykkää on jää ja varsinkin se nöyryytys, jonka käveleminen jäisellä tiellä minulle aiheuttaa.

Kun kävelen jäällä, näytän ihan länkisääriseltä englantilaiselta hämähäkiltä rullaluistimilla, jonka jokainen jalka sojottaa eri suuntaan. Erityisen hävettävää on nähdä vanhusten ohittavan minut kuin heittämällä. Muistan erään tapauksen, kun olin viemässä roskia ulos ja aivan samaan aikaan myös vastapäisestä talosta eräs eläkeikäinen nainen astui ulos viemään omia roskiaan. Meillä oli suunnilleen yhtä pitkät matkat roskakatokselle ja onkin varmaan turha mainita, että tästä muodostui kilpailu. Koska minun on katsottava kokoajan jäällä kävellessäni jalkoihini, en pystynyt seuraamaan kilpailun etenemistä ennen kuin vasta roskiksille päästyäni, jolloin ennätin juuri näkemään tuon naisen kävelevän takaisin taloonsa sisälle ilman roskapussia. Hän siis ehti siinä ajassa, joka minulla meni roskakatokselle kävelemiseen, kävellä edestakaisin ja lajitella roskansa siinä välissä. Jos tämä olisi ollut Formula 1 kilpailu, voitaisiin varmaan sanoa hänen ohittaneen minut kierroksella.

Pienet lapset ärsyttävät minua myös. He eivät varsinaisesti naura nähdessään minut kävelemässä vaan vielä pahempaa, pysähtyvät katsomaan minua silmät hämmästyksestä suurina. Samalla kun yritän epätoivoisesti liikkua eteenpäin näyttäen erehdyttävästi marionettinukelta, he katsovat toisiinsa:

”Luuletko, että hänellä on aivovaurio?”
”Ei. Luulen, että hän on vain englantilainen.”

Suomessa voitaisiin tehdä uusi tosi tv –sarja nimeltä “Englishmen on Ice”, jossa joukko englantilaisia laitettaisiin kävelemään Suomen talvisilla kaduilla, kaatuen ja saaden toinen toistaan vakavampia vammoja. Pisteitä saisi kaatumisten nöyryyttävyyden sekä vammojen vakavuuden perusteella. Sain tähän mennessä vakavimman vammani tänä talvena, kun kaaduin suorilta jaloilta takamukselleni jään alta pilkottavan kiven päälle, saaden valtavan mustelman oikeaan poskeeni, näyttäen siltä kuin jokin seksuaalisesti turhautunut gorilla olisi piiskannut minua oikein olan takaa.

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen siitä, että jää on viimein sulanut! Kuinka ihmeessä te suomalaiset osaatte kävellä jäällä?