Mietin mistä aiheesta aloittaisin kyselyni ja päädyin
käytöstapoihin, englantilaisuuden kulmakiveen. Jo ensimmäisten Suomessa
vietettyjen päivieni aikana huomasin asiassa… kuinka sen sanoisin…
kulttuurieroja? Englannissa on tapana julkisilla paikoilla pitää ovea auki
takana kulkevalle. Minulle se on ikään kuin refleksi, joka tulee
automaattisesti. Avaan oven ja pidän sitä tarvittaessa auki muutaman sekunnin
pidempään, ei mitään sen ihmeellisempää. Takanani tuleva henkilö kiittää,
mahdollisesti hymyilee ja kummatkin jatkavat päiväänsä hieman iloisemmin.
Kun taas Suomessa…
Avaan oven ja pidän sitä auki takanani kulkevalle, kiitoksen
sijaan saan osakseni mulkaisun, joskus aika uhkaavankin sellaisen. Muutama päivä
sitten olin poistumassa kauppakeskus Sellon pääovista ja vilkaisin onko
takanani ketään. Huomasin takanani ripeää vauhtia lähestyvän naisen, joten
pidin ovea auki jotta hän pääsee ohi. Hän katsoi minua ohi kävellessään kuin ei
olisi tiennyt mitä oikein tapahtuu. Haluanko ryöstää hänet vai raiskata, vai
ehkä kumpaakin? Ei, itse asiassa halusin vain olla kohtelias.
Toinen esimerkkini on junasta, jossa meitä Helsingin asemalla
astui kyytiin iso joukko ihmisiä. Olin itse jo istumassa, kun näin noin 15
vuotiaan pojan tulevan sisään junan käytävän ovista. Hän päästi oven lentämään
vauhdilla jälkeensä ja se osui takana tulevaa vanhempaa naishenkilöä suoraan
kasvoihin ja melkein kaatoi hänet vauhdillaan maahan. Nousin ylös ja olin juuri
puuttumassa asiaan kun näin kyseisen naisen kävelevän ovesta ja paiskaavan oven
takanansa kävelevän miehen päälle, joka hieman pidemmän välimatkan ansiosta sai
kätensä eteen. Onneksi, murtunut nenä olisi muuten ollut tosiasia. Ei
pahoitteluja. Ei ”anteeksi, en nähnyt sinua” vaan jokainen ovista kulkija antoi
oven heilahtaa vauhdilla päin takana kulkijaa.
Kysymykseni kuuluukin: Vihaavatko kaikki Suomessa toisiaan? Miksette
pidä ovea auki toisillenne? Vai onko se jokin peli, jota kaikki pelaatte? Tai
ehkäpä Suomessa ihmiset todella pitävät oven avaamisesta, eikä tuota iloa
haluta viedä takana kulkevalta. En tiedä. Mutta olisi mielenkiintoista saada
selville.
9 kommenttia:
Arvostan itsekin hyviä käytöstapoja ja oon yrittänyt katsoa just esim. etten paukauta ketään ovella, auttanut äitejä vaunujen kanssa ja antanut vanhuksille paikkaani bussissa mutta se tuntuu usein olevan hyvin epäkiitollista hommaa. Saa vaan haukut niskaansa ja on niin paljon helpompi olla yrittämättä. Eikä tuolla ulkona kukaan tunnu edellyttävän toisilta minkäänlaisia käytöstapoja. Opetetaankohan niitä edes kotona?
Sen vielä miellän tavallaan kohteliaisuudeksi, jos ei mennä tuntemattoman viereen istumaan bussissa vaan annetaan hänelle tilaa ja omaa rauhaa varsinkin aikaisin aamulla kun ihmiset eivät välttämättä ole kaikkein sosiaalisimmillaan. Oven toisen naamaan paiskaaminen sen varjolla, että henkilöhän saattaa tykätä oven avaamisesta.. Sen taas mieltäisin vain ja ainoastaan piittaamattomuudeksi.
Ehkä tässä on vaihtelua tai James näyttää epäilyttävältä englantilaiselta terroristilta. Usein pidän ovea auki takana tulevalle ja myös minulle useimmiten pidetään ovea auki. Siinä olet kyllä oikeassa, että englantilaiset ovat paljon kohteliaampia kuin suomalaiset.
Itsellä se johtuu ainakin kotikasvatuksesta ja ympäröivän muun väestön käytöksestä. Kun jo lapsena kasvaa siihen, että kanssaeläjiin ei tule ottaa kontaktia, sitä on myöhemmin hankala muuttaa. Menee myös helposti kaiken maailman ovenavaamishalut, kun joskus joutuu syyttä pulaan ja ihmiset kulkevat vain ohi auttamatta. Mikä voisi olla syy sille, että syyttä tapahtuvaan väkivaltaiseen/uhkaavaan/törkeään käytökseen ei puututa, vaan se ignoorataan? Eikö tästä maasta löydy ketään tarpeeksi rohkeita ja vahvoja puolustamaan heikompia? Vai eikö ketään kiinnosta? Sen asenteen pitäisi muuttua, jos tänne halutaan jotain parempaa ja kohteliaampaa yhteisökäyttäytymistä. Kansalaisrohkeudelle olisi huutava tarve. Toisaalta en ole ihan täysin vakuuttunut myöskään muiden maiden kansalaisten ystävällisyydestä. Kohteliaitahan nuo britit osaavat meitä paremmin olla, mutta miksi kysyä "How do you do?", jos vastaus ei kiinnosta... Suomalainen on suora ja rehellinen hyvässä ja pahassa.
"Eikä tuolla ulkona kukaan tunnu edellyttävän toisilta minkäänlaisia käytöstapoja. Opetetaankohan niitä edes kotona?"
En ole itsekään varma opetetaanko käytöstapoja enää kotona ja onko se pelkästään suomalainen ilmiö vai laajempi nykymaailman ilmiö.
Annikalle: Englantilainen terroristi? Yritin miettiä mitä ne sellaiset oikein tekisivät. Ehkä itsemurhapommitusten sijaan he keittäisivät ison kupin teetä itselleen tai ehkä he pakottaisivat muita lukemaan Shakespearea tai käyttäisivät jatkuvasti sanoja "poppycock" ja "capital"? Toisaalta minä teen näitä kaikkia juttuja... Eli OLEN ENGLANTILAINEN TERRORISTI!!
"Itsellä se johtuu ainakin kotikasvatuksesta ja ympäröivän muun väestön käytöksestä. Kun jo lapsena kasvaa siihen, että kanssaeläjiin ei tule ottaa kontaktia, sitä on myöhemmin hankala muuttaa. Menee myös helposti kaiken maailman ovenavaamishalut, kun joskus joutuu syyttä pulaan ja ihmiset kulkevat vain ohi auttamatta. Mikä voisi olla syy sille, että syyttä tapahtuvaan väkivaltaiseen/uhkaavaan/törkeään käytökseen ei puututa, vaan se ignoorataan? Eikö tästä maasta löydy ketään tarpeeksi rohkeita ja vahvoja puolustamaan heikompia? Vai eikö ketään kiinnosta? Sen asenteen pitäisi muuttua, jos tänne halutaan jotain parempaa ja kohteliaampaa yhteisökäyttäytymistä. Kansalaisrohkeudelle olisi huutava tarve. Toisaalta en ole ihan täysin vakuuttunut myöskään muiden maiden kansalaisten ystävällisyydestä. Kohteliaitahan nuo britit osaavat meitä paremmin olla, mutta miksi kysyä "How do you do?", jos vastaus ei kiinnosta... Suomalainen on suora ja rehellinen hyvässä ja pahassa."
Olet oikeassa! Usein totuus on se oikea tie oli se kuinka brutaali hyvänsä mutta joskus pieni kohteliaisuus saattaa olla se ratkaiseva tekijä muuttamaan pahan päivän hyväksi.
Minullakin on aika refleksinä tuo oven avaus :) Se on varmaan just kasvatuksesta ja omasta kohteliaisuudesta kiinni.
Itselläni meni ainakin pari viikkoa Englannissa oleskellessani ennen kuin tajusin,ettei kuulumisia kysyttäessä tule kertoa elämäntarinaansa vaan se hyvää kiitos on se mitä odotetaan. Toisinaan on ihan mukavaakin tietää, että muut ottavat vaikkapa tuollaiset kotimaahansa kutsut vain muavina kohteliaisuuksina eikä oikeina pyyntöinä tai muuten meidän oven takana olisi suhteellisen monta alastonta saunojaa odotettavissa.
Lähetä kommentti